Viikon tyttöä käsikirjoitti kolmen hengen porukka – elokuvaa mainostettiin dialogit laatineen suositun pakinoitsijan nimellä

Ohjaaja Valentin Vaala, näyttelijä Lea Joutseno ja kirjailija Kersti Bergroth kirjoittivat yhdessä viisi komediaa, joita 1940-luvun Suomessa pidettiin korostetun moderneina. Pääosassa niissä oli Joutsenon esittämä sanavalmis, itsenäinen kaupunkilaisnainen. 

Kun Tupasen kalasäilyketehtaassa pakkaajana työskentelevän Raija Lehdon (Lea Joutseno) sulhasehdokas myöhästyy kavalan kilpailijan vuoksi treffeiltä, sanavalmis Raija päätyy kommellusten ja väärinkäsitysten kautta Viikon tyttö -kauneuskilpailun voittajaksi ja tehtaanomistajaperheen seurapiirien keskushenkilöksi. 
 
“Viikon tyttö on edustava ja kiinnostava aikansa esimerkki: kelpo teos aikansa kontekstissa”, Aalto-yliopiston elokuva- ja televisiokäsikirjoituksen professori Raija Talvio kuvaa.  
 
Romanttinen komedia sai ensi-iltansa elokuussa 1946, vajaa kaksi vuotta jatkosodan loppumisen jälkeen. Se oli vuoden kolmanneksi suosituin, suurimpien kaupunkien teatteriesityskertojen perusteella laskettuna. 
 
Romanttinen komedia tehtaassa oli uutta
 
Uutta elokuvassa oli tehdastyöläinen romanttisen komedian päätähtenä. Valintaa kehuttiin aikalaisarvioissa erityisesti työväenliikkeen lehdissä. Vapaa sana -lehden kritiikissä kiiteltiin, että elokuvantekijöiden “tavanomainen käsite työväenluokan älyllisestä tasosta on keikahtanut oikealle tolalle, ja 'älyvapaus' lankeaa tällä kertaa kauppa- ja vuorineuvoksettarien kanamaisen seurapiirin osalle”.    
 
Maaseudun työläishahmoja oli kyllä aiemminkin näytetty suomalaiselokuvassa positiivisessa valossa, Raija Talvio sanoo. 
 
“Esimerkiksi koskia laskevat tukkilaiset on esitetty jopa sankarillisina.”
 
Hän pitää elokuvassa kiinnostavana yhteiskunnallisten ristiriitojen näkymistä. Loppupuolen kohtauksessa Tauno Palon esittämä tehdassalin työnjohtaja neuvottelee firman tarvitsemista parannuksista omistajan kanssa suttuisessa kapakassa ja saa tahtonsa läpi. 
 
Talvio näkee kohtauksessa valmistumisajankohdan ilmapiirin. Sodan jälkeen vasemmisto koki merkittävän nousun, kun kevään 1945 eduskuntavaaleissa kommunistit saivat ensimmäistä kertaa itsenäisyyden aikana asettua vapaasti ehdolle. SKDL, jossa oli mukana kommunisteja, nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi Sdp:n jälkeen. Keväällä 1946 pääministeriksi nousi SKDL:n Mauno Pekkala. 
 
“Suomi-Filmin tuottaja Risto Orko koki ehkä tuossa vaiheessa tarpeelliseksi todistaa yhteistyöhaluaan joka suuntaan yhteiskunnassa. Hän on kertonut, miten juuri noihin aikoihin hän koki asemansa epävarmaksi aiempien saksalaissympatioidensa takia”, Raija Talvio kuvailee. 
 
Ohjaajan, näyttelijän ja kirjailijan yhteistyö synnytti viisi komediaa
 
Viikon tyttö on kirjailija Kersti Bergrothin, elokuvaohjaaja Valentin Vaalan ja pääroolin näyttelevän Lea Joutsenon yhdessä käsikirjoittama. Ennen Viikon tyttöä he ehtivät tehdä yhdessä neljä muuta komediaa Suomi-Filmille: Morsian yllättää (1941), Tositarkoituksella (1943), Dynamiittityttö (1944) ja Vuokrasulhanen (1945). 
 
Elokuvia pidettiin aikanaan moderneina verrattuna aikaisempaan kansankomediaan. Ne sijoittuivat kaupunkimiljööseen ja niissä käsiteltiin erityisesti naisrooleja uudenlaisella tavalla. 
 
Kolmikon elokuvien keskiössä olivat Lea Joutsenon esittämät korostetun omapäiset naispäähenkilöt, Raija Talvio sanoo. 

“Joutsenon polku oli aika mielenkiintoinen. Hän oli leimallisesti elokuvanäyttelijä, joka ei koskaan työskennellyt teatterissa. Alun perin hän oli Suomi-Filmissä töissä kielenkääntäjänä, ja tuli ikään kuin firman sisältä käsikirjoittajaksi ja pikkurooleihin. Lopulta hän päätyi päärooleihin ja suosituksi tähdeksi. Sittemmin Joutseno palasi työhönsä kielenkääntäjäksi.”

Elokuvia myytiin kirjailija Kersti Bergrothin nimimerkillä Tet, jolla hän oli kirjoittanut Suomen Kuvalehteen suosittuja pakinoita. Ne tunnetaan edelleen Tet-komedioina. 

“Kersti Bergroth oli monipuolinen kulttuurivaikuttaja ja leimallisesti helsinkiläinen ja kaupunkilainen kirjailija, pakinoitsija ja esseisti. Hänen otteessaan oli jotakin modernia ja kansainvälistäkin. Bergroth kirjoitti suosittua Eevan luokka -nuorisokirjojen sarjaa nimimerkillä Mary Marck. Hänen taitonsa kirjoittaa eläviä hahmoja ja kyky nähdä arkielämässä komiikkaa tulee hyvin esiin näissäkin teoksissa. Niitä on ahminut muutamakin tyttökirjojen lukijapolvi”, Raija Talvio kertoo.  

“Vaalan kertoman mukaan Vaala ja Joutseno suunnittelivat juonikuvion ja Kersti Bergroth laati dialogit. Erillinen dialoginkirjoittaja oli tuohon aikaan ja pitkään sen jälkeen yleinen käytäntö ranskalaisessa elokuvassa.”

Tetin dialogin nokkeluutta kiiteltiin myös aikalaisarvioissa erikseen. 
 
Ryhmäkäsikirjoituksia tehtiin jo 1930-luvulla
Ryhmäkäsikirjoittaminen ei sinänsä ollut 1940-luvun Suomessa uutta.

“Elokuvia on aina kirjoitettu ryhmätyönä. Jostain syystä se tuntuu sopivan juuri tälle taidemuodolle”, Talvio sanoo. 

Mika Waltari on kuvannut värikkäästi, miten hän vuonna 1936 kirjoitti Suomi filmille VMV 6 -nimistä salakuljetuselokuvaa neljän hengen työryhmässä: se oli hämmentävä kokemus yksinäiseen työhön tottuneille kirjailijalle. Teuvo Tulio taas kirjoitti kirjailija Yrjö Kivimiehen ja näyttelijänä paremmin tunnetun Regina Linnanheimon kanssa. Suomisen perhe -elokuvat taas perustuvat radiokuunnelmasarjaan, jonka kirjailija-käsikirjoittajat Elsa Soini ja Seere Salminen kirjoittivat yhdessä yhteisellä nimimerkillä Tuttu Paristo”, Talvio sanoo.  

Ryhmäkäsikirjoittaminen on edelleen suosittua erityisesti televisiosarjoissa: niissä on kokonaisuudesta vastaava pääkäsikirjoittaja, jonka alaisena työskentelee jaksokirjoittajia. 

Viikon tytön käsikirjoittaneen kolmikon tausta-ammatit ovat olleet toimiva kombinaatio, Talvio arvelee. 

“Kukin heistä kirjoitti elokuvakäsikirjoituksia myös tämän ryhmän ulkopuolella. Vaala oli mukana kirjoittamassa useimpia omia elokuviaan. Joutseno oli mukana kirjoittamassa Vaalan ehkä parhaimpana pidettyä elokuvaa Ihmisiä suviyössä, joka oli sovitus Sillanpään romaanista.”

Tet-sarjan loppumisen syistä Talviolla on vain arvauksia. Asiaan on varmaan vaikuttanut se, että Kersti Bergroth muutti 1950-luvulla Italiaan. 

“Samaan aikaan suomalaisen elokuvan komediapuoli painottui kansanomaiseen rillumarei-linjaan ja näytelmäfilmatisointeihin”, hän kuvaa. 
Nokkelan moderneille kaupunkilaisnaisille oli vähemmän tilaa. 

***
Teksti perustuu Raija Talvion haastattelun lisäksi Anu Koivusen artikkeliin Tet-Lea-Valentin – 1940-luvun moderni komedia. 
 
**

Viikon tyttö ilmaiseksi netissä
Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry, aiemmalta nimeltään Suomen Näytelmäkirjailijaliitto perustettiin vuonna 1921. Viikon tyttö kuuluu juttusarjaan, jossa esitellään suomalaisia näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia. Professori Raija Talvion esittelee elokuvia, jotka voi nähdä syksyllä Sunklon ja Kavin yhteisessä sarjassa. Viikon tyttö nähdään Kino Reginassa Helsingin keskustakirjasto Oodissa 20. Lokakuuta klo 16.30. Elokuva on katsottavissa myös Elonetissä
 
Teksti: Kati Pietarinen
Haastattelu: Pia Parkkinen
Kuva: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, KAVI