Mykkäelokuva Pohjalaisia (1925) kuvattiin autenttisilla paikoilla: Kun häjyt karauttivat paikalle, avustajat tappelivat tosissaan

Artturi Järviluoman menestysnäytelmään pohjautuva mykkäelokuva Pohjalaisia on vuodelta 1925. (Kuva: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, KAVI).
 

Pohjalaisia aloittaa juttusarjamme kotimaisista elokuvakäsikirjoituksista. Professori Raija Talvio ruotii valkokankaan helmiä Sunklon satavuotisen historian varrelta. Tässä niistä ensimmäinen.
 
Mykkäelokuva Pohjalaisia tuli ensi-iltaan vuonna 1925. Se otettiin haltioituneena vastaan. Yksi kriitikoista kiitti näyttelijöitä edistyneestä ilmehtimisestä, toinen vauhdikkaista joukkokohtauksista ja teknillisestä onnistumisesta.
Elokuva perustui Artturi Järviluoman Pohjalaisia-näytelmään vuodelta 1914. Se kertoo talonpoikien kapinasta virkavaltaa vastaan 1800-luvulla. Antti on vangittu suutarin pahoinpitelystä. Antti karkaa ja vallesmanni syyttää Jussia paosta. Kahlittu Jussi syöksyy mielivaltaisen ja ruoskaa käyttelevän vallesmannin kimppuun. Ruumiita tulee.
Näytelmäkirjailija vastasi itse elokuvasovituksesta. Myös Pohjalaisten ohjaaja, Jalmari Lahdensuo, oli teatterimiehiä. Juoni noudatteli pääosin näytelmää. Lopputuloksen elokuvallisuus syntyi kohtauksista, joita oli siirretty "näyttämöltä" ulos. 
 
Käsikirjoittajat olisivat mahtuneet kahteen taksiin
 
Järviluoma oli tehnyt kaksi elokuvakäsikirjoitusta jo ennen Pohjalaisia: Alkuperäiskäsikirjoituksen Kun isällä on hammassärky (1922) ja sovituksen Aleksis Kiven Nummisuutareista (1923). 
1920-luvulla ei varsinaista käsikirjoittajien ammattikuntaa ollut. Vielä niin sanotulla studiokaudella 1930–1960-luvulla päätoimisia käsikirjoittajia oli hyvin vähän.
– Enemmän oli kirjoittajia, jotka osasivat myös tämän ammatin. He olivat kirjailijoita tai elokuvantekijöitä, jotka laativat muiden toimiensa ohessa myös käsikirjoituksia ja suhtautuivat työhön kunnianhimoisesti, Aalto-yliopiston elokuva- ja televisiokäsikirjoituksen professori Raija Talvio sanoo.
Talvio kertoo, että elokuvaohjaaja Juha Rosma kirjoitti 1980-luvulla, että elokuvakäsikirjoittajien ammattikunta on Suomessa niin pieni, että tarvittaessa heidät voidaan mahduttaa kahteen taksiin.
–Tilanne oli ollut melko sama äänielokuvan alkuvuosista alkaen, Talvio kuvailee. 
Tosin televisiotoiminta oli alkanut tarjota pidempiä työrupeamia ja antanut mahdollisuuksia ryhtyä päätoimiseksi käsikirjoittajaksi.
 
Pohjalaisia sopi valkoisten eetokseen
 
Pohjalaisia on yksi 1920-luvun suurelokuvista. Se edusti ajalleen tyypillisesti suomalaisia aiheita ja kansankuvauksia. 
– Maassa, joka oli vastikään itsenäistynyt, ajateltiin, että elokuvan tehtävänä on kansallisen kulttuurin rakentaminen, Talvio sanoo.
Järviluoman alkuperäinen näytelmä oli syntynyt sortokauden aikana vuonna 1914. Se näkyy näytelmää hallitsevassa kansan ja esivallan ristiriidassa. Pohjalaiset kapinoivat julmaa vallesmannia vastaan ja ottavat oikeuden omiin käsiinsä.
Kun elokuva tuli ensi-iltaan, maailma oli jo toinen. Suomi oli käynyt läpi itsenäistymisen ja sisällissodan. Mitä ajalle tyypillistä elokuvassa oli? 
– Itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä suomalaista kulttuuria hallitsi pyrkimys kansalliseen yhtenäisyyteen sisällissodan voittaneiden valkoisten arvomaailman mukaisesti. Tähän arvomaailmaan kuului suomenkielisyys, talonpoikaisuus ja luterilaisuus, jonkinlainen edelliseltä vuosisadalta periytynyt runebergiläis-topeliaaninen kuva suomalaisuudesta. Elokuvissa tärkeään osaan nousi suomalainen luonto: kuohuvat kosket ja maalaismaisema, Talvio kertoo.
Talvio näkee, että Pohjalaisia sopi tähän kuvaan hyvin. Alkuperäinen Pohjalaisia-näytelmä innoitti myös Leevi Madetojan säveltämään aiheesta oopperan, joka kantaesitettiin vuotta ennen mykkäelokuvaa 1924.
 
Avustajat pistivät kaiken peliin
 
Mykkäelokuvan lisäksi Pohjalaisista tehtiin ääniversio 1936. Pohjalaisaiheisista elokuvista tuli suosittuja. Niiden voi nähdä muodostavan oman genrensä. 
– Se alkoi Pohjalaisista, joka filmattiin kaksi kertaa (1925 ja 1936). Joukkoon kuuluu sellaisia elokuvia kuin Härmästä poikia kymmenen (1950) ja Lakeuden lukko (1951) sekä myöhempiä teoksia kuten Pohjanmaa (1988), Häjyt (1999), Lakeuden kutsu (2000) ja Härmä (2012), Talvio sanoo.
Vuoden 1925 Pohjalaisia kuvattiin autenttisilla paikoilla Ala- ja Ylihärmässä sekä Vaasassa. Käsikirjoittaja ja ohjaaja olivat molemmat paitsi teatterimiehiä myös juuriltaan pohjalaisia. Avustajina oli runsaasti härmäläisiä, lapualaisia ja kauhavalaisia. Ja meno sen mukaista. 
Peter von Baghin teoksessa Suomalaisen elokuvan kultainen kirja kuvaillaan elävästi, miten pohjalainen mentaliteetti tuli kuvauksissa ilmi. Kun häjyt karauttivat ensimmäisiin kohtauksiin, avustajat pistivät kaiken peliin.
– Häjyjen jälkeläiset innostuivat toden teolla. Iskettiin luonnollisemmin, kuin mitä näytteleminen vaati, ja kun maksu saatiin, maksettiin samalla mitalla. Miehiä jäi hevosten jalkoihin. Joku putosi sillalta. Ja pari ratsastajaa ajoi yhteenkin niin, että hevoset kaatuivat. Se oli oikeaa elämää, ja kerrotaan, että muuan vanha häjy kuuli metakan ja saapui juosten paikalle kirves kädessä arvellen entisten iloisten aikojen palanneen, kirjassa kerrotaan.
Suomen Kansallisfilmografiassa todetaan, että elokuvan työkopiolle tuli pituutta 5 000 metriä eli runsaat kolme tuntia ilman välitekstejä. Lopullinen versio leikattiin vajaan kahden tunnin mittaiseksi. Pohjalaisista tuli elokuvateatteriesityskertojen mukaan laskien Suomi-Filmin paras sitten Koskenlaskijan morsiamen (1923). Elokuvaa esitettiin myös Ruotsissa.
 
Käsikirjoittaja oli Sunklon perustajia
 
Pohjalaisia on Artturi Järviluoman tunnetuin teos. Järviluoma toimi Suomen Näytelmäkirjailijaliiton sihteerinä 1920-luvulla ja puheenjohtajana 1930-luvulla.
Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry, aiemmalta nimeltään Suomen Näytelmäkirjailijaliitto perustettiin vuonna 1921.
Pohjalaisia kuuluu juttusarjaan, jossa esitellään suomalaisia näytelmiä ja elokuvakäsikirjoituksia. Professori Raija Talvion esittelee elokuvia, jotka voi nähdä syksyllä Sunklon ja Kavin yhteisessä sarjassa. Sitä ennen Pohjalaisiin voi tutustua Elonetin sivuilla, jossa elokuva on katsottavissa. Katso elokuva täältä.

TEKSTI: PIA PARKKINEN