Katrillia, pukuloistoa ja kiellettyä rakkautta - keisari rakastuu kartanontyttäreen Mika Waltarin kirjoittamassa elokuvassa

Toivo Särkän ohjaama Tanssi yli hautojen vuodelta 1950. (Kuva: Kansallinen audiovisuaalinen instituutti, KAVI)

Ennen kaikkea historiallisesta romaanistaan Sinuhe Egyptiläinen (1945) tunnettu Mika Waltari oli - ja on edelleen - kiistatta yksi suomalaisen kirjallisuustaivaan kirkkaimmista tähdistä. Waltarin poikkeuksellisen laajaan tuotantoon kuuluu paitsi proosaa, myös lyriikkaa, draamaa ja lukuisia elokuvakäsikirjoituksia. Komisario Palmut ovat tuttuja monelle, ja välirauhan aikana valmistunut, Waltarin käsikirjoittama Kulkurin valssi (1941) pitää edelleen katsotuimpien suomalaiselokuvien listan kakkospaikkaa jääden vain Edvin Laineen Tuntemattoman sotilaan taakse.

Kaikkiaan Waltari kirjoitti 13 alkuperäiskäsikirjoitusta. Hänen teoksiinsa pohjautuvia elokuvia on yhteensä 33, mikä tekee hänestä filmatuimman suomalaiskäsikirjoittajan.

Sodan syttyminen ei tuotteliaan Waltarin työtahtia juuri hillinnyt, vaan pelkästään vuosina 1940 - 1944 valkokankailla nähtiin peräti kuusi Waltarin käsikirjoittamaa elokuvaa. Näiden lisäksi Waltari kirjoitti sodan aikana kaksi elokuvakäsikirjoitusta, joita ei kuitenkaan vaikeissa oloissa päästy toteuttamaan. Kaarina Maununtytär ei koskaan päätynyt elokuvaksi asti, mutta Waltari kirjoitti sen uudelleen romaaniksi, joka ilmestyi 1942. Keisari rakastuu taas ilmestyi romaanina nimellä Tanssi yli hautojen vuonna 1944, ja Toivo Särkän ohjaama samanniminen elokuva näki päivänvalon kuutisen vuotta myöhemmin.

Aalto-yliopiston elokuva- ja tv-käsikirjoittamisen professori Raija Talvion mielestä Tanssi yli hautojen on jo syntyhistoriansa vuoksi mielenkiintoinen teos: usein nimittäin on niin, että elokuvakäsikirjoitus perustuu romaaniin tai näyttämötekstiin eikä toisin päin.

- Myös Waltarin romaani Jälkinäytös (1938) perustuu elokuvakäsikirjoitukseen. Waltari kirjoitti ensin romaanin Vieras mies tuli taloon (1937) ja sen perusteella käsikirjoituksen samannimiseen elokuvaan 1938. Käsikirjoituksessa oli kehyskertomus, jonka Waltari jalosti uudeksi romaaniksi. Tämä on kiinnostavaa siksi, että usein ajatellaan, että elokuva on paljon velkaa kirjoille ja näytelmille, koska sovituksia tehdään niin paljon. Joskus liike on kuitenkin toiseenkin suuntaan.

Muuten Tanssi yli hautojen on melko lailla aikakaudelleen tavallinen suomalaiselokuva. Se kertoo kartanontytär Ulrika Möllersvärdin ja keisari Aleksanteri I:n välille Porvoon valtiopäivillä syttyneestä romanssista. Ulla pudottaa silkkiviuhkansa katrillin tiimellyksessä; keisari poimii viuhkan talteen tanssisalin lattialta ja tanssiaisten lopuksi palauttaa sen. Tästä alkaa kaksikon välisen suhteen syveneminen.

- Tanssi yli hautojen on aika tyypillinen suomalaisen studiokauden romanttinen pukudraama. On tanssiaiskohtauksia, kiellettyä rakkautta ja 1800-luvulle sijoittuva rakkaustarina, jollainen nähdään myös Kulkurin valssissa, Talvio analysoi.

Talvio löytää elokuvasta yhtymäpintaa myös Waltarin sekä Särkän aikaisempiin teoksiin.

- Elokuvassa on aiheita, joita monissa Waltarin romaaneissakin on: Tärkeään tehtävään tai valta-asemaan nostettu nuori mies, tällä kertaa Aleksanteri I, joka epäilee omia kykyjään tai asemansa oikeutusta. Nuori nainen, johon sankarilla on kohtalonomainen ja hieman pakkomielteinen suhde. Noitahahmo ja ennustus osana tarinaa. Nuorten rakastavaisten ympärillä muut hahmot, jotka ovat melko kyynisiä ja laskelmoivia, hän luettelee.

- Waltaria tuntui myös usein kiinnostavan valinta velvollisuuden ja rakkauden välillä. Ulla-neito on aika ambivalentti hahmo: toisaalta lapsellisesti rakastava tyttönen, toisaalta aatettaan ajava poliittinen peluri. Nämä ingénue-hahmot ovat myös tyypillisiä Särkän elokuvien henkilöitä.

Tanssi yli hautojen sijoittuu Porvoon valtiopäiville, jotka pidettiin maaliskuussa 1809. Vaikka elokuvassa pyritään luomaan 1800-lukulaista ajankuvaa, ei se pysy täysin uskollisena kuvaamalleen ajalle.

- Elokuvan henkilöt ja heidän asenteensa tuntuisivat olevan lähempänä 1800-luvun lopun fennomaanien ajatusmaailmaa kuin omaa aikaansa. Edellisvuosisadan kansallisuusaate oli Särkän henkinen koti ja se pohja, jolle suomalaista kulttuuria ja elokuvaa tietoisesti itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä rakennettiin. Waltarilla oli myös tämä puoli tuotannossaan, varhaisesta Tulenkantaja-taustastaan huolimatta, Talvio pohtii.

- Ajattelen ajankuvassa olevan jälkimaailman tulkintaa ja projisointia. Porvoon valtiopäiville annettiin myyttinen merkitys sortovuosina. Siellä Suomi “nostettiin kansakunnaksi kansakuntien joukkoon”. Tosiasiassa tällainen toiminta vasta valloitetussa maassa ei ollut poikkeuksellista, eikä Aleksanteri I siinä ollut erityisen jalo.

Teoksena Tanssi yli hautojen on selkeästi aikansa tuote. Jo nimi tuo mieleen sotien aikana Suomessa voimassa olleen tanssikiellon, jota perusteltiin sillä, että tanssiminen loukkaisi kaatuneiden muistoa ja olisi “haudoilla tanssimista”. Sota-Suomen ilmapiiri heijastuu myös siihen, että tanssin ja pukuloiston lomasta kantautuu hienovaraisia ulkopoliittisia kuiskauksia, Talvio ajattelee.

- Elokuvassa on paljon dialogia, joka tuntuu viittaavan pikemminkin sodan jälkeiseen tilanteeseen. Muistutetaan muun muassa siitä, että Suomen kansalla on vakaa tahto itsenäisyyteen, ja sitä tulee kunnioittaa. Ja että Venäjän hallitsija, joka ei kunnioita Aleksanteri I:n Suomelle tekemää lupausta, vetää kirouksen koko Venäjän päälle. Tämän voi ajatella olevan viittaus Nikolai II:n kohtaloon ja vallankumoukseen, mutta ehkä se on myös viesti elokuvan valmistumisajankohdan valtiaalle itänaapurissa eli Stalinille.

Talvio myös uskoo, että mikäli vastaavanlainen tarina nykypäivänä sovitettaisiin elokuvaksi, olisi lopputulos todennäköisesti kovin erilainen.

- Nykynäkökulmasta vähän hätkähdyttävä on asetelma, jossa suomalaiset vallanpitäjäherrat juonivat maaherran teini-ikäistä tytärtä keisarille leluksi päästäkseen päämääräänsä maan asioiden uudelleenjärjestelyssä. Ihmiskauppa ja Suomen vapauteen tähtäävät jalot pyrkimykset tarinan elementteinä eivät ehkä nykyajan kirjoittajille tuottaisi lopputuloksena romantiikan lajityypin teosta, hän pohtii.

Tanssi yli hautojen esitetään Kino Reginassa lauantaina 23.10. klo 15:45 Sunklon yhteistyössä järjestämän seminaarin elokuvakäsikirjoittamisen historiasta jälkeen.

Teksti: JUHO LUKKARI