Aki Kaurismäen kolmastoista pitkä elokuva on “aikuisten satu”, joka vei Suomi-elokuvaa maailmalle

Lauri ja Ilona kahvittelemassa elokuvassa Kauas pilvet karkaavat. Kuva: Malla Hukkanen /c. Sputnik Oy

Kukaan tuskin väittää vastaan, jos menee kutsumaan Aki Kaurismäkeä Suomen kansainvälisesti tunnetuimmaksi ja menestyneimmäksi elokuvaohjaajaksi. Kaurismäki on paitsi ohjaaja, myös käsikirjoittaja: hän on kirjoittanut kaikki ohjaamansa pitkät elokuvat, ja hänen kynästään ovat syntyneet käsikirjoitukset myös hänen isoveljensä Mikan elokuviin Valehtelija (1981), Arvottomat (1982) ja Klaani sekä Veikko Aaltosen debyyttielokuvaan Tilinteko (1987). Tämän jälkeen Kaurismäen veljeksistä nuoremman käsikirjoittajaura on keskittynyt yksinomaan hänen itsensä ohjaamiin elokuviin, joista useimmat hän on myös itse tuottanut ja osan jopa leikannut.

Kaurismäen kolmastoista pitkä elokuva Kauas pilvet karkaavat (1996) on kertomus helsinkiläispariskunnasta – Laurista ja Ilonasta – jolta yhteiskunnallinen rakennemuutos ja taloudellinen epävarmuus näpistävät työt ja toimeentulon. Tyhjän päälle jäänyt pari päätyy moninaisten vaiheiden kautta perustamaan ravintolan Ilonan entisen työpaikan symbolisille raunioille. Ravintola saa nimen Työ ja vaikeuksien jälkeen se puhkeaa kukoistukseen menestyvänä yrityksenä. 

Aalto-yliopiston elokuva- ja televisiokäsikirjoittamisen professori Raija Talvio pitää teosta harvinaisen kiinnostavana monestakin syystä. Kauas pilvet karkaavat oli nimittäin eturintamassa pureutumassa aikansa ehkäpä polttavimpaan kotimaiseen kysymykseen: talouskriisiin.

– Elokuva kuvaa 1990-luvun lamaa ja on ensimmäisiä teoksia, joka tarttui tähän aiheeseen. Se on lähes aikalaiskuvaus, mutta samalla toki kaurismäkeläisesti kohotettua realismia – tai satua, Talvio pohtii.

Talvio kertoo, että elokuvan kuvauksiin liittyy myös eräs traaginen anekdootti.

– Alun perin Kaurismäki oli kirjoittanut pääroolin Matti Pellonpäälle, joka kuitenkin yllättäen kuoli juuri ennen kuvauksia. Kaurismäki päätti roolittaa Pellonpäälle kirjoitettuun rooliin Kati Outisen - hahmon toimintaa juurikaan muuttamatta. Tosielämän tragedia toi teokseen omalaatuisen särmän ja ehkä myös jonkinlaista kaiken läpäisevää surullisuutta, hän analysoi.

Kaurismäen teoksissa yleensäkin mielenkiintoista on, että hän on auteur: ohjaaja, joka heiluttaa tahtipuikkoa likipitäen kaikilla tuotannon osa-alueilla. Myös Kauas pilvet karkaavat on ohjaajan itsensä käsikirjoittama ja tuottama. Talvio ajattelee, että yhden ihmisen laaja määräysvalta teoksen olemuksesta ja ilmeestä tuo Kaurismäenkin elokuviin omaleimaista otetta.

– Viimeinen sana teoksen lopullisen muodon suhteen on useimmiten tuottajalla. Käsikirjoittajan, ohjaajan ja tuottajan kolmikko tekee elokuvaa koskevat luovat ratkaisut, ja kunkin valta prosessissa vaihtelee tapauskohtaisesti. Jos yksi henkilö hoitaa nämä kaikki kolme roolia, tuloksena on luonnollisesti teos, jossa tekijän valta on yhdellä ihmisellä alusta loppuun. Lopputuloksena on voi olla hyvinkin persoonallisia elokuvia, Talvio selittää ja jatkaa:

– Tapa puhua elokuvista yksinomaan ohjaajiensa teoksina on harhaanjohtava. Aina ohjaajalla ei ole ollut mitään tekemistä teoksen tarinan rakentamisen kanssa eikä myöskään valtaa teoksen lopulliseen muotoon. Silti teos mielletään ohjaajan teokseksi. Käsikirjoittajia tämä usein turhauttaa. Joskus käsikirjoittajalle on turhauttavaa myös se, että teos on monien työvaiheiden jälkeen muuttunut olennaisesti alkuperäisestä. Joidenkin kohdalla tämä johtaa siihen, että käsikirjoittaja ryhtyy myös ohjaamaan. 

Käsikirjoittaja-ohjaajan kaksoisrooli ei elokuvan historiassa ole millään lailla poikkeuksellinen, eikä läheskään aina kyse ole ohjaajan halusta tehdä mahdollisimman itsensä näköinen elokuva. Talvion mukaan käsikirjoittajatausta voi olla elokuvantekijälle merkittävä taiteellinen voimavara myös ohjaajan pallilla istuttaessa. 

– On kiinnostavaa, että menneisyyden arvostetuista ohjaajista moni on aloittanut nimenomaan käsikirjoittajana ja siirtynyt siitä käsikirjoittaja-ohjaajaksi. Tällaisia ovat esimerkiksi Billy Wilder, Federico Fellini ja Ingmar Bergman. Heitä arvostetaan persoonallisina ohjaajina, mutta uskon, että heidän kohdallaan nimenomaan käsikirjoittajuus teki myös ohjaajantyöstä laadukasta, hän arvioi. 

Kaurismäen lamakuvaus sai hyvän vastaanoton ja nosti tekijänsä osakkeita elokuvantuntijoiden keskuudessa entisestään niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Kaurismäki kielsi elokuvan asettamisen Oscar-ehdokkaaksi, mutta Cannesin elokuvajuhlien kilpasarjassa Kauas pilvet karkaavat nähtiin – se oli kolmas pääsarjaan valittu suomalaiselokuva. Konkreettisia kotiinviemisiä Rivieran elokuvakarkeloilta saatiin kuitenkin odottaa vielä vuoteen 2002, jolloin Mies vailla menneisyyttä pokkasi Grand Prix -palkinnon. Sen jälkeenkin arvostusta ja palkintoja on siunaantunut kosolti: esimerkiksi Toivon tuolla puolen palkittiin parhaan ohjauksen Hopeisella karhulla Berliinin elokuvajuhlilla vuonna 2017.

Mikä Kaurismäen elokuvissa oikein koskettaa ja ihastuttaa teos toisensa jälkeen?

– Kaurismäen elokuvissa on persoonallinen ote. Niillä on omalaatuinen katse ihmisiin ja maailmaan. Tapa yhdistää melankolia ja vinksahtanut, usein aika kuiva huumori viehättävät ihmisiä. Akin elokuvat ovat yleensä dramaturgisesti ehjiä, niissä on selkeä ja johdonmukainen tarina, joka on kuitenkin kerrottu hengittävästi, Raija Talvio pohtii.  

Tarina Laurista ja Ilonasta päättyy kohtaukseen, jossa he poistuvat hetkeksi tupaten täynnä olevan ravintolansa ihmisvilinästä. He katsovat taivaalle; taustalla soi Rauli Badding Somerjoen Pilvet karkaa, niin minäkin, jonka sanoitukset tuovat toiveikkaiseen kohtaukseen muistutuksen onnen katoavaisuudesta. “Kauas pilvet karkaavat / aivan turhaan niitä tavoitat”, Badding laulaa. Talvion mielestä kuva on temaattisesti tärkeä.

– Mielestäni loppukuva kiteyttää teemaksi toivon – kuinka se säilyy vastoinkäymisten aiheuttaman neuvottomuuden, voimattomuuden ja häpeän läpi. Henkilöhahmot säilyttävät toivon ja jonkinlaisen sisäisen arvokkuutensa, vaikka lopullinen pimeys hipaiseekin läheltä. Kauas pilvet karkaavat on aikuisten satu ja aika kaukana todellisesta lama-Suomesta, joka oli raadollinen, likainen ja kunniaton paikka monille.


Katso Kauas pilvet karkaavat ja muita Aki Kaurismäen elokuvia Yle Areenasta.


TEKSTI: JUHO LUKKARI