Käsikirjoittaja, Ruotsin Dramatikerförbundetin puheenjohtaja Alex Haridi: “On todella innostavaa, miten Ruotsin tv-käsikirjoittajien asema on parantunut kymmenessä vuodessa”
Netflix-sarjoistaan tunnettu käsikirjoittaja Alex Haridi ei halua tulla muistetuksi miehenä, joka myi käsikirjoittajien oikeudet ikuisiksi ajoiksi. Hän lupaa ruotsalaisjärjestön auttavan sopimuksissa myös suomalaisia, jotka tekevät Ruotsissa keikkaa.
“Käsikirjoittajana sitä tuntee itsensä välillä käytettyjen autojen kauppiaaksi: huijariksi, joka ei tuota mitään oikeaa, mikä parantaisi maailmaa – sitä yrittää vain saada ihmiset antamaan paljon rahaa johonkin keksittyyn”, sanoo Ruotsin käsikirjoittajia ja näytelmäkirjailijoita edustavan Dramatikerförbundetin puheenjohtaja, käsikirjoittaja Alex Haridi.
“Dramatikerförbundetissa tunnen tekeväni pienellä tavalla jotain muita ihmisiä varten, jotain yhteiskunnalle tärkeää. Se tuo myös yhteisöllisyyden tuntua.”
Järjestö työllistää kolme juristia, ja sen keskeisin työ on työehtosopimusten neuvotteleminen, poliitikkojen lobbaaminen ja jäsenten neuvominen esimerkiksi sopimus- ja verotusasioissa. Dramatikerförbundin jäseneksi pääsee, jos on ollut käsikirjoittajana kahdessa toteutuneessa ammattilaisproduktiossa. Ilmaista apua tarjotaan muillekin, Haridi painottaa. Myös ulkomaalaisille, jotka tekevät Ruotsissa töitä yksittäisessä tuotannossa.
“Toki sillä on rajansa, kuinka monta tuntia juristit voivat tähän käyttää, mutta kuka tahansa kirjoittaja, joka työskentelee Ruotsissa ammattilaisessa tuotannossa voi olla yhteydessä meihin, ja autamme sopimusten kanssa.”
Haridilla on järjestön viimeinen sana sopimusneuvotteluissa.
“Tv-puolella meillä on sopimukset yleisradioyhtiö SVT:n sekä suurimman kaupallisen kanavan TV4:n kanssa. Lisäksi meillä on sopimus tuotantoyhtiöitä edustavan tahon kanssa. Teatteripuolella meillä on sopimuksia teattereita edustavien järjestöjen kanssa.”
Viime aikoina keskeisin kysymys käsikirjoittajien neuvotteluissa on ollut se, miten pitkäksi aikaa oikeudet käsikirjoituksiin myydään.
“Kaikki haluavat omistaa oikeudet niin pitkään kuin mahdollista, ja maksaa siitä hyvästä mahdollisimman vähän. Tämä johtuu tietenkin osittain suoratoistopalveluiden yleistymisestä. Myös näytelmäkirjailoijoiden puolella puhuttaa teatteriesitysten taltiointi ja esittämisestä digitaalisesti, mutta se ei ole samaan tapaan iso kysymys, koska harva katsoo digitaalisesti teatteria.”
Hänen tavoitteensa puheenjohtajakaudelle on selkeä.
“En halua tulla muistetuksi henkilönä, joka myi yhtiöille ikuiset oikeudet käsikirjoituksiin. Jos siihen suostuisin, olisin epäonnistunut.”
Kuten Suomessa, myös Ruotsissa tilanne alalla on jakautunut. Korona kärjisti asioita enitsestään.
“Teatterit joutuivat sulkemaan tai pyörimään todella pienillä yleisöillä koronarajoitusten vuoksi, ja se ajoi näytelmäkirjailijoita ahdinkoon. Vaikka maailma haluaa mennä eteenpäin ja ajatella koronan olevan jo selätetty, tilanne ei ole lainkaan ohi vielä. Näytelmäkirjailijoihin todella sattuu juuri nyt”, Haridi sanoo.
Hän listaa kolme perustetta.
“Teatterissa on valtavasti jonossa näytelmiä, koska niin monia tilattuja ei ehditty esittää. Siksi uusia tilauksia tehdään todella vähän. Korona on minusta ajanut teatterit myös turhan varovaisiksi: ne haluavat täyttää katsomot varmasti, ja esittävät siksi vanhoja klassikoita tai isoja musikaaleja. Rohkeudelle ei ole ollut tilaa. Lisäksi korona-aikana valtio maksoi tukea teattereille, jota ei käytetty freelancereihin vaan omaan henkilökuntaan. Siksi viime aikoina on ollut todella paljon devising-metodiin perustuvia esityksiä, joita ohjaajat ja näyttelijät ovat kehittäneet keskenään, ilman näytelmäkirjailijoita.”
Samaan aikaan käsikirjoittajat porskuttavat, erityisesti tv-töitä tekevät.
“Pandemia johti buumiin, kun kaikki katsoivat kotona tv:tä. Koska tuotantoja ei välttämättä pystytty käynnistämään, tuotantyhtiöillä oli rahaa, jota ne eivät pystyneet käyttämään, ja sitä laitettiin paljon kehittämistyöhön. Ruotsissa, toisin kuin monessa muussa maassa tuotantoja ei keskeytetty pandemian aikana, ja esimerkiksi Netflix pystyi kuvaamaan täällä sarjoja.”
Tv-töitä tekevien tilanne on muutenkin parantunut viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi. Samalla kun uusien käsikirjoitusten jano on kasvanut, myös käsikirjoittajien kohtelu on kohentunut.
“On todella innostavaa, miten meidät nykyään otetaan huomioon, miten meitä todella kuunnellaan siinä, millaiseksi sarja päätyy. On niin valtavasti jakeluyhtiöitä, jotka kilpailevat materiaalistamme. Kun aloitin alalla 20 vuotta sitten, opettajani sanoivat, että ihmiset haluavat aina tarinoita, mutta se tuntui silloin aina vähän valheelta. Nyt se ei tunnnu enää valheelta. Tuotantoyhtiöt etsivät epätoivoisesti uusia tuotteita. Se tuo tilaa erilaisille ja omalaatuisemmille sisällöille.”
Elokuvakäsikirjoittajien tilanne on toinen, Haridi sanoo.
“Elokuvapuolella on vielä todella paljon tekemistä. Siellä tapahtuu usein sellaista, että heti kun työ on tehty sanotaan hyvästit, ja käsikirjoitusta saatetaan kohdella lähinnä ehdotuksena. Ruotsissa puhutaan siitä, että elokuvalla menee huonosti, koska kaikki hakeutuvat televisioon – mutta eihän se ole ihme, koska televisiossa käsikirjoittajia kunnioitetaan.”
Alex Haridi tunnetaan erityisesti Netflix-sarjoistaan: kouluampumisen taustoja ruotiva trilleri Störst av allt (englanniksi Quicksand) perustuu Malin Persson Gioliton romaaniin, ja se oli ensimmäinen ruotsinkielinen Netflix-sarja. Haridin yhdessä Lisa Langsethin kanssa kirjoittamaa romanttista komediasarjaa Kärlek och anarki (Love and anarchy) on tehty kaksi kautta. Elokuvasivusto Indiewire ylisti kesäkuussä julki tulleen toisen kauden arviossaan sarjaa “yhdeksi maailman parhaaksi romanttiseksi komediaksi”. Niitä ennen Haridi sai kansainvälistä huomiota SVT:lle tekemästään poliittisesta draamasarjasta Blå ögon, joka kertoo ruotsindemokraatteja muistuttavan äärioikeistolaisen puolueen menestyksestä.
Käsikirjoittajaksi Haridi päätyi takaoven kautta, sattumalta.
“Pidin kyllä lapsena paljon elokuvista, mutta en koskaan kuvitellut tekeväni sitä työkseni. En varmaan edes tiennyt, että on olemassa työ, jossa kirjoitetaan elokuvia.”
Haridi tähätäsi nuorena diplomaatin uralle ja aloitti siksi yhteiskuntatieteen opinnot. Lisäksi hän opiskeli kieliä, koska arveli niistä olevan kansainvälisellä uralla hyötyä. Kielitaito toi alle parikymppiselle töitä suuren tuontatoyhtiön kääntäjänä: 90-luvun lopulla hän käänsi saippuasarjoja englanniksi rahoituskumppaneille.
“Kun olin joitain kuukausia kääntänyt käsikirjoituksia, minulle sanottiin, että no, nyt osaat niitä kirjoittaakin.”
Haridi työskenteli viisi vuotta saippuasarjojen käsikirjoittajana ja teki esimerkiksi jättisarjaa Skilda världar, jota näytettiin joka päivä. Vähitellen hän tajusi todella pitävänsä työstä ja haluavansa tehdä sitä ammatikseen.
“Otin loparit ja menin elokuvakouluun.”
Enää tällainen tarina ei olisi Ruotsissa mahdollinen, hän sanoo.
“Opetan välillä elokuvakoulussa, ja näen, kuinka moni nuori haluaa tehdä tätä työtä. Miten hemmoteltu minä olin! En edes selkeästi halunnut tätä työtä, minulle vain tarjottiin tätä! Mutta todella, todella rakastan kirjoittamista.”
Viime vuosina kirjoittaminen on ollut erityisen innostavaa. Se johtuu yhdestä merkittävästä erosta Netflix-tuotannon ja ruotsalaiselle yleisradiolle kirjoittamisen välillä.
“Olemme pieni maa, eikä täällä ole paljon asukkaita, joten kun tekee sarjaa SVT:lle, sen on sovittava tavallaan kaikille. Pitää tähdätä siihen, että 8–10 miljoonasta ruotsalaisesta 2 miljoonaa katsoo sarjaasi, eli puolet kaikista sen hetken katsojista. Pitää houkutella nuoria, heidän vanhempiaan, heidän isovanhempiaan”, Alex Haridi listaa.
“Kirjoittamisessa se tarkoittaa sitä, että kaikki särmät hiotaan sileiksi. Olin vuosien ajan tottunut siihen, että kun lähetin käsikirjoituksen kanavalle, hassuimmat vitsit poistettiin ja kaikkea loivennettiin. Tekstiin ikään kuin lisättiin harmaa filtteri.”
Netflixin kanssa tilanne oli hyvin erilainen.
“Kun lähetimme ensimmäisen vedoksen Kärlek och anarkista, jossa on vähän kummallista ja omalaatuista huumoria, odotimme että meitä pyydettäisiin tekemään sisällöstä tavallisempaa. Kommentit olivatkin juuri päinvastaisia! Tyyliin, että nainen masturboi tekstissä sivulla 20, voisiko sen laittaa sivulle yksi, koska on hauskempaa shokeerata yleisöä alkuun?”, Haridi sanoo.
“Teimme sarjaa aika pienelle kohdeyleisölle, 30-40-vuotiaille suuressa kaupungissa eläville naisille. Se toimii, koska kun markkina on koko maailma, se on jo aika suuri yleisö. Mutta koska sarjoja on niin valtavasti, sarjaa pitää tehdä erityisen omannäköisesti, jotta se erottuu, ja se yksittäinen 35-vuotias honkongilainen uranainen sen löytää.”
Muuten työkokemus Netflix-tuotannoista on muistuttanut paljon työtä SVT:lle.
“Suurin osa työstä on kirjoittamista kotona tai yhdessä muiden kirjoittajien kanssa. Olen käytettävissä tuotannon aikana jos jotain tapahtuu, käymme kaiken läpi ohjaajan kanssa ennen kuvausta. Kuvauksista voi katsoa päivittäistä raakamateriaalia, jos haluaa. Editointivaiheessa pääsee myös kommentoimaan eri versiota”, Haridi kuvailee.
Selkeä ero on ollut siinä, että Netflix-tuotannoissa on ollut enemmän editointivaiheessa lisättyä ylimääräistä dialogia, ammattislangilla ADR:ää. Siinä lisätään keskustelukohtauksiin vielä yksittäisiä selventäviä lauseita, joita ei ole ollut alkuperäisessä käsikirjoituksessa.
Netflix-kokemukset ovat olleet vapauttavia ja todella hauskoja, hän sanoo.
“Julkisilla televisiokanavilla olisi paljon opittavaa: niiden olisi hyvä oppia ottamaan vähän enemmän riskejä.”
Samaan aikaan Haridi toivoo, etteivät yleisradioyhtiöt ala matkimaan suoratoistoyhtiöiden sopimuksia.
“En nyt puhu mistään yksittäisestä sopimuksesta, mutta yleisesti ottaen nämä yhtiöt pyrkivät omistamaan käsikirjoituksen niin pitkään kuin mahdollista. Ympäri Eurooppaa on näkynyt, että julkiset kanavat ovat innostuneet tästä: siellä ajatellaan, että miksi meidän pitäisi maksaa paremmin, jos annat Netflixille tai Viaplaylle tai Amazon Primelle halvemmalla?”
Suoratoistoyhtiöiden käytännöt ovat herättäneet paljon keskustelua ympäri Eurooppaa. Tanskassa tuottajia ja elokuva-alalla työskenteleviä edustavat työmarkkinajärjestöt sopivat alkuvuodesta kaksivuotisen sopimuksen, jonka mukaan elokuvantekijät ja käsikirjoittajat saavat aiempaa suuremman osuuden voitoista, jos sarjaa tai elokuvaa esitetään laajasti ja se menestyy. Lisäksi Tanskan hallituksen toukokuussa julkaisema uuden linjauksen mukaan suoratoistofirmojen on maksettava kuusi prosenttia Tanskassa tekemästään voitosta tanskalaisen julkisen median tukemiseen. Toimet ovat johtaneet siihen, että Netflix ja Viaplay siirsivät kaikki tuotantonsa pois maasta, osan Ruotsiin.
Alex Haridi ei halua kommentoida tarkemmin Tanskan mallia, koska ei tunne sen yksityiskohtia.
“Mutta hyvin yleisellä tasolla koen, että tanskalaiset ovat vaatimuksissaan oikeassa. Kaikkien Euroopan maiden olisi hyvä ottaa Tanskasta mallia. Toki siinä on tiettyjä asioita, että Tanskan on ollut mahdollista säätää tällainen laki, se ei olisi ehkä muualla mahdollinen. Mutta toivon todella, että se onnistuu. Minusta he taistelevat hyvien puolella.”
Kuka?
-
42-vuotias käsikirjoittaja ja kirjailija, asuu Tukholmassa.
-
Käsikirjoittanut SVT:lle muun muassa sarjoja Skilda världrar, Anno 1790, Habib, Äktä människor ja Blå ögon.
-
Käsikirjoittanut Netflix-sarjat Störst av allt, Kärlek och anarki ja Folk med ångest.
-
Käsikirjoittanut elokuvat Miss Kicki ja IRL, En plats i solen ja Prime time.
-
Kirjoittanut nuortenkirjan Huset mittemot sekä muumien maailmaan sijoittuvia lastenkirjoja.
-
Dramatikerförbundin hallituksen jäsen vuodesta 2015, puheenjohtaja vuodesta 2020.
Alex Haridi..
…Vaikutuksen tehneistä ruotsalaisista käsikirjoituksista.
“Minulle tärkein ruotsalainen käsikirjoitus on varmaan Lukas Moodyssonin Fucking Åmål. Sen elokuvan näkeminen herätti minussa halun kirjoittaa elokuvia. Valitettavasti se on elokuvatyyppiä, jota hyvin harvoin enää tehdään: henkilökeskeinen, keskibudjetin draama.”
…Suhteestaan Suomeen
“Äitini on suomalainen, ja hän puhui meille aina suomea. Lapsuudessa vietin kaikki lomat mummin luona Etelä-Karjalassa. Osaan suomea, mutta koska puhun sitä vain äidilleni, käytän työtilanteissa suomalaisten kanssa mieluummin englantia.
Suomalainen teatteri, elokuva ja tv ovat minulle hyvin tuntemattomia maailmoja. Isovanhempani olivat maanvilejilijöitä, joten he elivät todella kaukana kulttuuripiireistä. Minua kiinnostaa aina nähdä suomalaisia teoksia, ja koska koen olevani osittain suomalainen, suhtaudun niihin vähän omistavasti, olen ylpeä niiden menestyksestä. Mutta seuraan niitä vain täältä Tukholmasta käsin, minulla ei ole sisäpiirin näkökulmaa niihin.”
…Seuraavasta työprojektistaan
“Käsikirjoitan tänä syksynä Netflixille sarjaa, joka perustuu kirjailija Malin Persson Gioliton kirjaan I dina händer. Hän on sama kirjailija, jonka romaanin pohjalta kirjoitin aiemmin sarjan Störst av allt.
…Tämän hetken kiinnostuksen kohteistaan.
“Ruotsissa on juuri tulossa vaalit, joten juuri nyt kaikki huomio kohdistuu siihen, mitä käy, kenestä tulee seuraava kulttuuriministeri? Tilanne on aika hutera.
Ai mikä muu kiinnostaa nyt? Tämä kuulostaa kyllä täysin likinäköiseltä, mutta olen juuri muuttanut, ja olen viettänyt vähän liikaa aikaa huonekalujen parissa. Toivottavasti tämä on ohimenevä vaihe.”
TEKSTI: KATI PIETARINEN