Pipsa Longan Den andra naturen on Lea-voittaja

Lea-palkinnon saajaksi on valittu Pipsa Lonka näytelmällään Toinen luonto – Den andra naturen. Näytelmä on kantaesitetty ruotsiksi. Ruotsinkielisen käännöksen on tehnyt Sofia Aminoff.  
Palkinto jaettiin lauantaina 26.10.2019 Kotimaisen näytelmän festivaalin yhteydessä.
 
“Pipsa Longan Den andra naturen on rohkea ja mestarillinen näytelmä tärkeimmästä mahdollisesta aiheesta. Lyhyet, tutussa todellisuudessamme ohimenevät tuokiot on kirjoitettu niin, että meidän on nyt katsottava niitä, kunnes alamme nähdä. Julmuuden, väkivallan arkisuuden ja huomaamattomuuden, itsemme, valintamme, väistämämme vastuun. Den andra naturen vangitsee meidät katsomaan itseämme ja maailmaa – millaiseksi me olemme sen tehneet” kuvaa valinnan voittajasta tehnyt ohjaaja–dramaturgi Aila Lavaste
 
Lonka on voittanut Lea-palkinnon aiemmin vuonna 2013 näytelmällään Lauluja harmaan meren laidalta.  

Suomen näytelmäkirjailijat ja käsikirjoittajat ry palkitsee vuosittain parhaan kantaesitetyn näytelmätekstin. Palkinnon arvo on 5 000 €. Palkinto rahoitetaan Kopiosto-korvauksilla. 
 
Tekijöiden esittelyt ja lisätiedot: 
 
Pipsa Lonka (s. 1977) on suomalainen näytelmäkirjailija ja dramaturgi. Hän on valmistunut teatteritaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 2007. Longan tuotanto sisältää näytelmiä sekä aikuisille että nuorille. Hänen näytelmänsä käsittelevät usein ihmisen suhdetta fyysiseen tai mentaaliseen ympäristöön ja luontoon, ja luovat pikemmin maisemia ja tiloja kuin tarinan. 
 
Sofia Aminoff (s. 1982) on näytelmäkirjailija, dramaturgi ja kääntäjä, joka on valmistunut filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 2009 ja teatteritaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 2010. 


Suomen Näytelmäkirjailijat ja Käsikirjoittajat ry on kirjailijoiden itsensä perustama järjestö, joka on toiminut vuodesta 1921. Yhdistyksessä on noin 500 jäsentä, jotka kirjoittavat näytelmiä sekä elokuva-, tv-, kuunnelma- ja multimediakäsikirjoituksia. Jäsenistöön kuuluu suomen- ja ruotsinkielisiä kirjailijoita.  

* * * 

Aila Lavasteen puhe palkintotilaisuudessa 26.10.2019 Kansallisteatterin Lavaklubilla:

HEINI JUNKKAALA, HOMOÄITI
Heini Junkkaalan HOMOÄIDISSÄ vaikutun äitiyden, ihmisen kuvaamisesta; ruumiillisuudesta, lapsen viisaudesta, itsensä asemoimisesta sukupolvien ketjuun, yhtäaikaisista lapsen, lapsenlapsen ja vanhemman rooleista ja näkökulmista, uusista kysymyksistä, jotka ilman vastaustakin auttavat tuntemaan itseä paremmin. Tästä todellisuudesta kasvaa harvinaisen taitavasti rakennettu ihmisen kasvun, syntymän ja kuoleman punos.

OKKO LEO, ATERIA
Luen Okko Leon näytelmän ATERIA kadehdittavan rohkeana kuvauksena vallasta, pelosta ja väkivallasta.  Tapa olla olemassa on kilpailla, taistella reviireistä. Näytelmän virtuoottinen, omalakinen kieli toimii tässä tehokkaana aseena.  ATERIA rikkoo, räjäyttää maailmamme, todellisuutemme ja tekee samalla näkyväksi ne normit ja lainalaisuudet, joille se on rakennettu.

PIPSA LONKA, DEN ANDRA NATUREN
Pipsa Longan näytelmän DEN ANDRA NATUREN luen ihmislajin symbolisena ruumiinavauksena ja asettamisena luonnonjärjestyksessä takaisin omalle paikalleen, josta olemme yhtä aikaa korskassa ja  hatarassa herruudessamme vakavin seurauksin irtautuneet.
 
Kaikilla näytelmillä on kiehtova, monimerkityksinen nimi. Jokaisessa muoto on yhtä sanottavan kanssa, merkittävä osa sitä.  Yhtäkään näistä kolmesta ei ole kirjoitettu näytelmäkirjallisuuden jonon jatkoksi, jokainen teksti on väkevässä dialogissa nykyhetkeen, tärkeä puheenvuoro tässä ajassa. Nämä ovat rohkeita, vahvasti omaäänisiä näytelmiä, jotka kaikki tekivät minuun suuren vaikutuksen eikä niitä voi vertailla keskenään.

Haluan kiittää Sunklon Lea-palkintovastaavia pitkästä lukuajasta, sen avulla pääsin selville mikä teksteistä jäi askarruttamaan eniten, minkä näytelmän kuvat alkoivat vahvimmin elää minussa, mikä näytelmistä tiukimmin pidätti ja pidättää minut kysymystensä äärellä. Tämän näytelmän valitsin Lea -palkinnon saajaksi ja se on Pipsa Longan Den andra naturen.
 
Pipsa Lonka
DEN ANDRA NATUREN
 
Pipsa Longan näytelmässä Den andra naturen meidät vangitaan katsomaan itseämme ja maailmaa - millaiseksi me olemme sen tehneet. Vaativa tehtävä toteutetaan hämmästyttävällä taidolla ja vastaansanomattomuudella.

Olemme maailmassa, jossa sanat ovat haurastuneet, niiden mahdollisuudet on käytetty loppuun. Silmiemme edessä tapahtuu jotakin, johon lukija tai katsoja ei ole voinut varautua, jota ei ole voinut uskoa tapahtuvaksi. Läpi näytelmän meitä muistutetaan katseesta, näkemisestä, siitä mitä emme näe ja luen myös: mitä ihmisen aikaansaamasta on toisten vaikea katsoa. Lyhyet, tutussa todellisuudessamme ohimenevät tuokiot on kirjoitettu niin, että meidän on nyt katsottava niitä kunnes alamme nähdä. Julmuuden, väkivallan arkisuuden ja huomaamattomuuden, itsemme, valintamme, väistämämme vastuun.
Näytelmässä vallitsee mysteerin kaltainen ankaruuden ja lempeyden, armottomuuden ja armon yhtäaikainen läsnäolo. Vai onko armo jo enemmän surua, sääliä ihmislajia kohtaan?

Den andra naturen rakentuu etäännytetylle, vieraannutetulle katseelle; se puhkaisee vastakkainasetteluun ja ihmisen herruuteen perustuvaan maailmanjärjestykseen aukon, jonka läpi lukija tai katsoja näkee ympäröivän todellisuutensa kuin ensi kertaa.  Ja lukuisat toistot estävät nyt unohtamasta, rikkovat  normaalin. Sen minkä Lonka sanallistaa heti näytelmänsä alussa ”…alldeles som om ingenting hänt, som om de inte blivit varnade”.

Pipsa Longan Den andra naturen on rohkea ja mestarillinen näytelmä tärkeimmästä mahdollisesta aiheesta.